Suomeksi Eesti keeles English
tausta

Suomi 100 Vuotta juhlat


By Eka Vekara


Takana oli muutama itselleni haastava urheilutapahtuma (Sysikallio, Tuplatriathlon), tuli mieleen ettei kohtuullista peruskuntoa kannata hukata, joten kun PEPO:n syyskylvössä tuli puhetta, että voitaisiin juhlistaa Suomen satavuotista itsenäisyyttä tekemällä mahdollisimman monella eri lajilla luonnonmukaisesti ulkoilmassa 100 km 24 h aikarajassa. Ensin ajattelin, että kyllä ainakin muutaman helpon teen kuten hiihdon ja pyöräilyn yms. Sen jälkeen ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Laji 1: 5.2.2017 Luisteluhiihto Oittaalla (suurin osa matkasta yksin). Menin muuten vaan hiihtelemään luisteluhiihtoa Oittalla, jossakin välissä tuli mieleen, että nythän voisi hiihtää sen 100 km luistellen, kun kotonakin oli sellainen tilanne, ettei minua juuri silloin kaivattu silloin sinne. Oittaan latu on kohtuu mäkinen eikä kelikään ollut kovin luistava, mutta kun ei varsinaisesti ollut tarkoitus tehdä aika mielessä mitään huippusuoritusta, niin siinä sitten hiihtelin 100 km yhdellä 30 min ruokatauolla tuon 100 km.

Laji 2: 26.2.2017. Luistelua Gällträskillä. Tähän sain houkuteltua Verkonpaino mukaan varsin pienellä suostuttelulla. Vähän yli 20 km oli luisteltu, kun minun kenkiin kiinnitettävistä retkiluistimista hajosi toinen, vajaan kierroksen jälkeen varmistui, että yhdellä luistimella ei kannata hommaa jatkaa loppuun asti. Ronkaisen Seppo hommasi mulle lainaluistimet, sillä aikaa kun kävin hakemassa kotoa mun luistelumonot, sen jälkeen aloitin homman ikään kuin alusta, jotta sain yhtämittaisen 100 km luistelun, Verkonpaino oli mun luistinten haku reissun ajan jatkanut luistelua, joten hänelle tuli vielä enemmän luistelua kuin minulle tuona päivänä.

Laji 3: 11.3.2017 Yksin potkukelkkaillen Gällträskillä. Kuusiston Alpolta lainatulla potkukelkalla lähdin jo ajoissa aamulla liikkeelle, alkumatka menikin kohtuu mukavasti aamu auringon paistaessa, mutta lämpötilan noustessa kymmeneen asteeseen jäärata suli erittäin sohjoiseksi ja lopussa kelkkailu oli monin paikoin kelkan kantoa, eikä se millään tavoin edistänyt etenemistä. Moni luistelija kävi tuona aikana järvellä ja totesivat sen luistelukelvottamaksi. Koiran ulkoiluttaja pysäytti minut ja pahoitteli, että hänen koiransa oli käynyt syömässä osan minun ruisleipäeväistäni, jotka olivat radan reunassa IKEA-kassissa, MURRRR. Koko päivä oli aurinkoinen ja se piti mielialaa vähän korkeammalla, mutta kyllä yli 8 tunnin yhtäjaksoisen sohjokelkkailemisen jälkeen kävi mielessä, että onko tässä sittenkään mitään järkeä.

Laji 4: 16.4.2017 Perinteisen hiihto Luosto-Pyhä-laduilla yhdessä Jussi Vaarnon kanssa. Jussi oli omalla mökillä Muoniossa, mutta hyvin vähäisen suostuttelun jälkeen sain hänet ajamaan tyttärensä Ainon kanssa meidän mökille Kitisen rantaan Pelkosenniemelle. Vakuutin, että on järkevämpää, jos ajavat meidän mökille jo edellisenä iltana ja näin tapahtuikin. Aamulla lähdimme sitten moottorikelkallamme, jossa oli ahkiossa pertsan sukset ja sauvat ajamaan Luoston laduille. Kelkka parkkiin Orresokan tuntumaan Lepposen laavulle ja sitten hiihtämään. Hiihdimme Koparan, Pyhäjärven ympäri kiertäen Pyhälle ja sieltä takaisin Luostolle ja sen sitten Luoston ympäri ja sitten taas Pyhää kohti, kunnes mittarit näyttivät että voidaan palata takaisin kelkalle ja 100 km tuli täyteen. Sää oli hyvin vaihteleva, auringon paisteesta lumituiskuun, sukset jouduin voitelemaan pariin otteeseen matkalla. Luoston takana oli metso soitimella ja sitä ihastelimme lähietäisyydellä, kunnes etäisyys alkoi olla turhankin läheinen ja jatkoimme matkaa. Tämän jälkeen oli mukava saunoa mökillä.

Laji 5: 20.5.2017 yksin pyöräily. Lähdin pyörälenkille, ilman mitään suunnitelmia. Mittari sekoili sen verran, että jouduin aloittamaan “ treenin” uudestaan 20 km kohdalla. Etenin Tammisaareen suuntaan, kun ajattelin, että saisin Verkonpainon houkuteltua mukaan, tällä kertaa ei kuitenkaan natsannut Verkonpainon suunnitelmiin, mutta hän tuli kuitenkin ystävällisesti työkalujen kanssa Karjaan ABC:lle, jolloin saimme korjattua väärin kasatun takapakan, joka piti jo epämiellyttävää meteliä. Vähän myöhemmin veljeni soitti Särkisalosta, kun kaipasi apua purjeveneen kanssa, tässä vaiheessa oli kuitenkin jo sen verran kilometrejä takana, että sanoin ensin ajavani 100 km täyteen ja tulevani vasta sitten. Siinä sitten yritin puskea vastatuuleen, jotta olisin saanut homman valmiiksi alle 3 h, joka osoittautui minulle sillä kelillä ja reitillä mahdottomaksi. Veli tuli poimimaan mut auton kyytiin vähän ennen Perniötä, kun mittarissa oli 108 km ja sitten ennen oli tullut poljettua n. 20 km. Sen jälkeen autoin häntä nostamalla hänet veivillä purjeveneen mastoon. Kotiin tulin hänen autonsa kyydissä.

Laji 6: 4.6.2017 Rullaluistelu Petteri Hovin kanssa Kehä 3 ja Porvoon suuntaan. Päivä oli kaunis ja etenimme maltillista vauhtia, pysähdyimme syömään pizzaa, vähän ennen siirtymistä Vanhalle Porvoon tielle. Petellä ei ollut sauvoja, joten lainasin hänelle toiset sauvani, jotka olin ostanut reissua varten edellisenä päivänä. Tämä oli mukava laji, eikä tuntunut missään vaiheessa siltä etteikö 100 km tulisi kohtuu ajassa täyteen.

Laji 7: 25.6.2017 Kick-Bike Jollaksesta Porvooseen ja takaisin yksin. Tähän lajiin lainasin Kuusiston Alpolta kaksi kick-bikeä, kun yritin saada Peten lähtemään mukaan. Petellä oli kuitenkin muuta menoa ja itse olin silloin Villingissä perheen kanssa lomalla, josta ajoin ensin veneellä Sarvastoon, jossa odotti autoon valmiiksi sisään pakattu kick-bike. Sää oli kaunis ja potkuttelin sitten vanhaa tietä Porvooseen, tunsin itseni turistiksi kun pysähdyin ottamaan kuvia vanhasta kaupungista ja sitten menin jokirannan kahvilaan evästämään. Matka meni suhteellisen helposti; kuitenkin jo noista pienistä mäistä sai sen tuntuman, että isommat mäet varmasti hyydyttävät tottumattoman potkuttelijan vauhdin.

Laji 8: 1.8.2017 Purjelautailu. Tässä välissä tulee varmaan mieleen, miksen tehnyt yhtään lajia heinäkuussa, kun kelit olivat moneen lajiin parhaimmillaan, syy tähän löytyy perheen kesälomasta, en halunnut sotkea sitä omilla “ lajihössötyksilläni׆ . Tähän lajiin sain taas houkuteltua Peten mukaan, mehän kävimme joskus teineinä purjalautailemassa yhdessä. Laudan lainaaminen hoitui Peten kaverilta Ossi Pölläseltä. Hän tuli myös Jollakseen katsomaan että saimme purjeet rikattua oikein. Jollaksesta purjelautailu Villinkiin kapeaa veneväylää pitkin lähes kolmenkymmenen vuoden purjelautailutauon jälkeen tuntui haastavalta ja epäilys hiipi puseroon jo ennen varsinaista starttipäivää, joka oli seuraavana päivänä. No tämä tuntui kuitenkin niin kiinnostavalta haasteelta, että edes 100 km läpipääsy ei tuntunut välttämättömältä. No seuraavana aamuna lähdimme Peten kanssa purjelautailemaan hyvässä tuulessa Villingin Viherlahdesta kohti Marjaniemeä. Näin etenimme edestakaisin Villingin pohjoispuolella kohtuullisen hyvässä tuulessa. Kaatumisia tuli säännöllisesti ja uskon että niiden kokonaismäärä ylitti 100 kertaa myös. Kaksi kertaa pysähdyimme kauppalaivalle evästämään. Kaatuilua lisäsi trapetsin käytön harjoittelu, joka oli kuitenkin välttämätöntä niin kovalla tuulella. Useimmiten juuri onnistunutta ripustautumista trapetsiin seurasi näyttävä ilmalento, sillä seurauksella, että minun lainalaudassani oli suorituksen jälkeen toistakymmentä reikää, myös purje repesi alaosasta ennen puolimatkaa. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja Petellä oli vaikeuksia edetä purjelaudalla sivutuuleen, vaan näin kevyemmällä tuulella hänen lautansa “ valui” enemmän myötätuuleen, hän lopettikin lautailemisen 80 km kohdalla. Mä jatkoin laudan päällä kököttämistä yli yhdentoista illalla, jolloin tuli 100 km täyteen. Tuuli oli siinä vaiheessa niin vähäistä, ettei ollut mitään mahdollisuuksia päästä samaan poukamaan Villingissä, josta lähdimme, vaan “ parkkeerasimme” laudan Sikosaareen kupeeseen jonkun tyhjillään olevan mökin pihanurmelle, sitten harhailimme pimeässä aika väsyneinä takaisin mun veljeni mökille, jossa vielä yöllä lämmitimme saunan. Seuraavana päivänä haimme purjelaudat Busterin kyytiin ja jätimme mökin ovelle lapun, jossa pahoittelimme “ röyhkeää” pihanurmen lainaamista. Tämä oli ehdottomasti kallein laji, koska korvasin Ossin varusteille aiheutuneet vauriot ja päädyin vielä ostamaan Peten Ossilta lainaamaan purjelaudan, mutta hauska oli verestellä purjelautailutaitoja ja odotella ensi kesää purjelauta valmiina.

Laji 9: 12.8.2017 Rullahiihto Särkisalossa yksin. Olimme menossa veljeni mökille Särkisaloon perheen kanssa viikonloppua viettämään ja keksin, että voisin käydä lainaamassa Verkonpainolta rullasukset. Jostain syystä tuona viikonloppuna selkä oli niin kipeä, että kaikenlainen liikkuminen tuntui kivuliaalta. Seuraavana aamuna sanoin vaimolle, että käyn kuitenkin kokeilemassa noita rullasuksia, että miten niillä voi kulkea ja pysyä pystyssä. Menin autolla Kaukassalossa asfalttitien reunaan ja lähdin hiihtelemään Ulkoluodon siltaa kohti. Selkä ei matkan jatkuessa kuitenkaan mennyt huonompaan suuntaan vaan enemmänkin vertyi, joten soitin että jatkan tätä lenkkiäni välillä Kaukassalo-Ulkoluodon silta ja kun sää oli hyvä eikä sadellut päädyin menemään 100 km tällä kokeilukerrallani. Sinänsä tämä laji kuitenkin oli niin lähellä luisteluhiihtoa, että ei homma tuntunut mitenkään kovin vaikealta.

Laji 10: 30.9.2017 Soutu kaksikolla yhdessä Peten kanssa Nuuksion Pitkäjärvessä. Tähän lajiin lainasin veneen Kristian Myllymäeltä. Vene oli ollut jo aika pitkään pihassamme, mutta kun väliin sairastin keuhkokuumeen, ei auttanut lähteä liian aikaisin yrittämään tätä tempausta. Kokeilimme venettä alkuviikosta, jotta saimme arvion vauhdista kiertämällä Pitkäjärven kertaalleen. Tämän jälkeen oli selvää, että aikaisin aamusta oli lähdettävä, jos mieli päästä koko 100 km, niin että pääsisi jotenkin inhimilliseen aikaan nukkumaan. Soutamaan lähdimmekin jo klo 5:43. Matka eteni mukavasti, vuoroin soutaen ja vuoroin perässä meloen, jota tosin vähensimme, kun perämiehellä meni aikaa evästäessä ja sen vaikutus muutenkin veneen vauhtiin tuntui aika pieneltä. Perämiehen hommaksi jäi myös veneen äyskäröiminen ja suunnistaminen, joka otsalampun valossa oli vähän haastavampaa. Vaimo toi kotipizzan lähetyksen rantaan, kylläpä maistui hyvältä. Lähes 15 h jälkeen 100 km tuli vihdoin täyteen ja olimme kyllä valmiit jo lähtemään kotiin lepäämään.

Laji 11: 22.10.2017 Skeittilautailu yksin Kehä 3 Järvenpäähän kaarrellen. Tämän longboard-tyyppisen laudan sain lainaksi Peten kaverilta. Edellisenä päivänä kävin sen hakemassa Veikkolasta ja kokeilin sitä pari kilometriä, vähän haastavalta tuntui, kun en ollut skeittilaudalla muutamaa metriä enempää edennyt. Huomasin kuitenkin, että harrastamani lumilautailu helpotti huomattavasti laudan päällä alamäkien menoa. No seuraavana aamuna varhain liikkeelle, koska oli tiedossa, että säät eivät tähän aikaan vuodesta enää parempaan suuntaan menneet ja nytkin oli aamulla jo pakkasta ja varsin paljon pyöräteillä lehtiä. Ajoin auton parkkiin Järvenperän koulun pihaan ja lähdin siitä etenemään Kehä 3:stä itään. Klaukkalassa Spartan hyytyi, niin että mikään näppäin ei vaikuttanut mihinkään, mutta aika mittarissa juoksi kuitenkin, laitoin sportrackerin päälle, jotta saisin matkan mitattua sillä eli matka alkoi taas alusta parin kymmenen kilometrin kohdalta. No vähän tuo masensi, mutta jatkoin matkaa takaisin kehä 3:selle, sitten lentoaseman pohjoispuolelta Hyrylään, jossa olin aikoinani armeijassa, kiersin skeittilaudalla kasarmialueet, kyllä oli nostalginen kierros. Järvenpäässä tuli yhtäkkiä outo ajatus, kun ajoin skeittipuiston ohi, jossa junnut skeittaili, mietin mitä ihmettä minä viittäkymppiä lähentelevä mies täällä teen skeittilaudan päällä oikein teen, satutan vielä itseni. No sitten Järvenpäässä maittava Kebab annos lämpimässä ja sitten uudella innolla kylmään Tuusulan järveä kiertämään. Paluumatkalla toinen nilkka alkoi oireilla aika pahasti ja tekemisestä alkoi ensi viehätys kadota. Ajattelin, että potkin vain toisella jalalla vauhtia, mutta eihän siitä mitään tullut ja ylämäessä oli hammasta purren vaihdettava jalkaa. Sen verran alkoi ilmeisesti myös väsy hiipiä puseroon, että vaikka tarkoitukseni oli edetä kehä 3:sta takaisin länteen menin vahingossa Hämeenlinnan tietä Helsinkiin päin muutaman kilometrin ennen kuin huomasin olevani väärällä pyörätiellä. Erinäisten kaarrosten jälkeen tulin takaisin Järvenperän koululle ja silloin sportrackerissä oli 100 km täynnä, pysäytin myös Spartan ja huomasin, että se oli sittenkin toiminut ja siihen oli kertynyt 122 km. Nilkka tuusana sitten manailin, etten tullut 20 km aikaisemmin takaisin ja testannut Spartanin pysäyttämistä. Seuraavan viikon nilkutin töissä todella vaivalloisesti, mutta en kehdannut kertoa mistä oli kyse.

Laji 12: 8.11.2018 Kajakkimelonta yhdessä Suomenlinnan Suden (Jussi Riku) kanssa. Muutamaa päivää aiemmin kävimme Marjaniemen melojien kerholla testaamassa kajakkia, minä kun en ollut kajakilla melonut kuin yhden kerran pari sataa metriä. Meloimme sitten Marjaniemestä Villinkiin ja takaisin. Otimme saman tien kajakin lainaan, kun paras sesonki oli jo ohi ja lainakanootteja oli runsaasti vajassa. Varsinaista 100 km melontaa menimme tekemään taas Nuuksion Pitkäjärveen, koska en halunnut ylimääräisiä haasteita aalloista ja myös evästauot oli siellä helpompi järjestää. Liikkeelle lähdimme klo 5:35 otsalampun valossa. Melonta meni mukavasti, vaikka järvi oli paikoittain jäässä. Auringon noustessa myös mieliala kohosi. Solvallan rantaan tulimme onneksi meidän Webasto lämmitteisellä autolla. Kierrosten jatkuessa tuli yhä haasteellisemmaksi pitää itsensä lämpimänä tauoilla (tässä Webastolla lämmitetty auto auttoi). Yli 18 h melomisen jälkeen tuli 100 km täyteen ja lähdimme meille saunomaan.

Laji 13: 4.12.2018 Kävely Peten kanssa Espoo -Helsinki alueella. Mulla oli vasen polvi ollut vuoden verran kipeä juostessa ja siksi olin lykännyt näitä kävely- ja juoksusuorituksia eteenpäin, ajattelin etten niitä voi tehdäkään. No sitten ajattelin, että kävely ei ota niin paljon polveen että sitä voisi lähteä kokeilemaan. Täytyy tunnustaa, että aivan takki auki lähdin tähän hommaan, ajattelin, että 100 km kävelyssä menee kyllä aikaa, mutta muuten helppo homma. Ei ollut helppo henkilölle joka on huomattavasti enemmän juossut kuin kävellyt. Jo neljänkymmenen kilometrin kohdalla (tässä vaiheessa Sampo Nivalainen oli tullut omalle kävelylenkille meidän seuraan) toisen penikka kipeytyi niin, että ajattelin, että tällä menolla en “ maaliin” pääse. Tässä vaiheessa otin Ibusalia ja toiset sukat pois, tajusin, että lenkkarit olivat kiristäneet nilkasta niin paljon, että se oli ehkä suurin tekijä penikan kipeytymiseen. Typerä virhe näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt lähteä liikkeelle yhdillä sukilla ja lisätä toiset päälle, jos ei olisi tarjennut. Espoonlahdesta seurasimme rantamarathonin reittiä ja veljeni Tero toimme meille pizzat tien päälle, jota sitten söimme kävellessä. Tämän jälkeen kiersimme Lauttasaaren, Jätkäsaareen satamassa kävimme WC:ssä ja lämmittelemässä. Sieltä matka jatkui rantoja myöten kauppatorille, jossa oli siniset juhlavalot. Oma juhlatunnelma alkoi olla lässähtänyt jatkuvan palelemisen takia, näin päädyin soittamaan vaimolle ja hän toi mulle toppatakin ja veljeni Juhan meidän seuraksi. Toppatakki helpotti huomattavasti kävelemistä ja Juhan seura oli mukavaa vaihtelua, kun meidän jutut Peten kanssa alkoivat hyytyä. Takaisin Karhusuolle tulimme lähes 20 tunnin kävelyn jälkeen aivan riutuneina molemmat. Yllättäen tämä oli minulle koko juhlarupeaman vaikein laji, jota varmasti kylmä ilma ja tuuli vaikeuttivat entisestään. Ehkä myös lähdimme liian kovaa vauhtia, koska lopussa vauhti oli kipeytyneiden paikkojen takia todella hidasta (Petellä jalkapohjat rakoilla ja minulla toinen penikka huonossa hapessa). Muutenkin oli masentava huomata että 70 km kohdalla oli noin 6 h kävelyä edessä.

Laji 14: 16.12.2017 Juoksu Peten kanssa, Espoo - Helsinki alueella. Kun kävely ei kuitenkaan tuntunut polvessa, niin ajattelin, että pitäähän myös juoksua ainakin kokeilla. Ajoimme autolla Mankkaalle ja lähdimme sieltä liikkeelle pitäen sitä evästukikohtana. Mukaan lähti Peten lisäksi myös Jussi Vaarno, mutta alusta pitäen oli tiedossa, että hän ei aikataulusyistä lähtenyt koko matkalle. Oma juoksuni tuntui alusta asti nihkeältä ja sykkeet korkealta suhteessa vauhtiin, en tiedä johtuiko tämä siitä, etten ollut paljon juossut tänä vuonna vai siitä että 100 km kävely olisi vielä jotenkin vaikuttanut kropassa. No joka tapauksessa, mä toimin ainakin ekat 50 km jarrumiehenä. 50 km kohdalla Jussi lopetti ja lähti omille menoilleen. Me jatkoimme matkaa Peten kanssa kiertäen laajaa kaarrosta ja päätyen aina Mankkaalle tauolle evästämään. Matkan edetessä polvi ei kuitenkaan kipeytynyt eikä vauhti olennaisesti hiipunut vaan pystyimme jatkamaan samaa tasaista vauhtia loppuun asti, kävellen kaikki merkittävät ylämäet. Aikaa tähän reissuun meni taukoineen vähän yli 13 h ja tyytyväisenä saimme viimeisen lajin tehtyä, oli selvää, että muita lajeja en tule tekemään vuoden viimeisenä kahtena viikkona.

No mitä tästä jäi sitten käteen. Ainakin tuli monta uutta kokemusta ja lajeja tehtyä jota ei ilman tätä juhlallisuutta olisi varmasti tullut tehtyä. Olen myös kiitollinen, että erityisesti noille eniten aikaa vievää lajeille löytyi hyvää seuraa ja myös eri välineitä sain paljon lainaksi. Aikaa tähän meni enemmän kuin olin etukäteen ajatellut, minut yllätti, että pelkästään näiden 14 lajin tekemiseen kului aikaa 144h, kiitokset kotiväelle kärsivällisyydestä. Toisaalta liikkuminen vuonna 2017 oli tästä johtuen varsin monipuolista. Nyt kun aikaa hommasta on kulunut muutama kuukausi, olen ajatellut, etten lähde enää uudestaan keräämään mahdollisimman montaa satalajia vuoden aikana, ainakaan niin kauan kuin olet työelämässä. Muutama laji oli vielä mielessä, jota ajattelin itselleni mahdolliseksi ja niitä saatan tässä tehdä tulevien vuosien aikana. Mieleen tulee ainakin SUP lautailu ja inkkarikanootilla meno, ehkä jääpurjehtiminen. Mieleenpainuva kokemus oli kaikesta huolimatta, enkä kadu tähän ryhtymistä (ei taida kuulua muutenkaan mun repertuaariin). Jään mielenkiinnolla seuraamaan milloin joku innokas rikkoo minun 14 lajin ennätyksen.

Statistiikka ja kuvia eri lajisuorituksista

 

Suunnittelu ja toteutus: Lintukylän Kurko, Tampereen Ilves ja Suinulan Teräsmies