Yksipyöräily

Yksipyöräily, englanniksi unicycling, on erinomainen harjoitusmuoto siinä missä renkaanvetokin. Yksipyöräistä kutsutaan joskus myös sirkuspyöräksi, mutta se on jossain määrin huono termi, sillä yksipyöräily voi olla paljon muutakin kuin temppuilua.

Yksipyöräilyn hyödyt

1) Pitempää ikää naapureille.
Tämä on kiistattomin hyöty. Alkuvaiheessa vaikutus suurimmillaan; on kuitenkin erittäin epätodennäköistä että koskaan opit lajin niin hyvin ettet näyttäisi typerältä, joten naapureitten eliniän odote vain kasvaa niin kauan kuin lajia harrastat.

2) Kehittää tasapainoa.

3) Kehittää keskivartalon lihaksia
Tasapainon ylläpitämiseksi joudut tekemään melkoisesti töitä keskivartalon lihaksilla. Takasapainon ja tekniikan kehittyessä harjoitusvaikutus ei liene enää niin suuri, mutta täysin nollaan se ei painu.

4) Kehittää ryhtiä
Yksipyöräily selkä kumarassa on lähes mahdotonta, so. ajaessa on pakko pitää selkä suorana ryhdikkäänä.

5) Hyvää aerobista harjoittelua
Yksipyöräisellä joutuu tekemään töitä ylä-ja alamäessä ja vaihteita ei yleensä ole (markkinoilta löytyy kaksivaihteinen malli, mutta harvinainen ilmestys). Varsinkin alkuvaiheessa, kun tekniikka ei ole täysin hallussa, syke on korkea ja lyhyenkin harjoituksen jälkeen olet (tuskan)hiestä märkä.

6) Tulee tyttömäinen olo
Yksipyöräillessäsi voit kuvitella miltä viehättävistä naispuolisista henkilöistä tuntuu, kun heitä kadulla kulkiessaan vilkuillaan.

Pyörän malli ja valinta

Klassisen yksipyöräisen rakenne on sangen yksinkertainen: pyörä, kaksi poljinta, satulatolppa (yleensä korkeussäädöllä) ja satula. Joissain malleissa myös jarru. Ensisijainen muuttuva tekijä on pyörän koko: 20-tuumainen on tavallisin malli, 24-tuumaista käytetään paljon maastossa (mountain unicycling) ja isoimpia (26-, 29- ja jopa 36-tuumaiset) käytetään matka-ajossa ja kun halutaan päästä mahdollisimman kovaa. Vaihteita ei yleensä ole, mutta pyörän kokoa kasvattamalla momenttia tulee lisää. Myös kampien pituutta muuttamalla voidaan hienosäätää voiman välitystä.
20-Tuumainen on hyvä valinta ensimmäiseksi pyöräksi. Niitä saa yleisesti ja edullisesti. Tulee myös muistaa että isompi pyörä on aloittelijalle vaikeampi. Esimerkiksi Motonet myy 20-tuumaista tätä kirjoitettaessa 60 eurolla; sen oletettu kesto ei ole kovin pitkä, mutta sopii ensiharjoitteluun oiwasti. Laadukkaampien pyörien hintaluokka on "muutama satanen" ja todennäköisin ostopaikka netti.

Harjoittelun aloitus

Harjoitusalustan tulee olla tasainen, sillä alussa pienikin epätasaisuus töksäyttää pyörää sen verran että lopputuloksena on maakosketus. Sanomattakin lienee selvää, että mäet kannattaa alkuvaiheessa unohtaa vaikka kuinka tasainen asfaltti mäessä olisi.
Sivusuunnassa on tilaa hyvä olla as well: nyrkkisääntö on että sivusuunnassa tilaa tarvitaan yhtä paljon kuin ajettaessa normaalia kaksipyöräistä polkupyörää parin promillen humalassa.

Aivan ensimmäiset kerrat voi harjoitella vaikka aidan tms vieressä, mistä voi pitää kädellä kiinni. Hyvä vaihtoehto on rinnalla kävelevä kaveri, josta pitää tukea -edellyttäen että löydät jonkun, joka kehtaa seurassasi esiintyä.

Mutta pian tulee kaivaa vintiltä suksisauvat, jotka ovat osoittautuneet loistaviksi apuvälineiksi alkuharjoittelussa: mestarimme (laji tosin ei yksipyöräily) näyttää mallia sauvojen käytöstä harjoittelun apuna.

Kunnes sitten jonain päivänä tulee aika heittää sauvat jorpakkoon... (voit kuvitella tähän taustamusiikiksi Pink Floydin Learning to Fly:n...)

Free Mounting

Yksi vaikeimmin opittavia asioita on ns. free mounting eli pyörän päälle nouseminen ilman mitään tukea. Sattuneesta syystä meillä ei ole vielä tarjota HD-tasoista viteota tästä aiheesta...

Turvallisuus

Aina kun puhutaan liikkumisesta pyörien päällä -oli niitä alla sitten neljä, kaksi tai yksi- niin on hyvä sanoa pari sanaa turvallisuudesta. Hankkijan lippis on suojannut suomalaisten päitä vuosikymmenet ja on varma valinta yksipyöräilyynkin. Mikäli et löydä aitoa Hankkijan lippistä, niin voit korvata sen pyöräilykypärällä. Ja siinä missä Hankkijan lippis on suojannut päät, niin aito kiinalainen näppylähanska suojaa nykyään suomalaisten kädet.