Mäkkylän Mammutti korkkasi Mammuttimarssin

Alun perin ajatuksena oli lähteä kävelemään klassikkoa, 100km Marssia, mutta Mammutille
Mammutille realismi iski pikkuhiljaa lähtöpäivän lähestyessä: Päädyttiin Maratoniin, täyspakkauksen kera eli laavu, makuupussi, keittovälineet ja kunnon eväät pydessä.

Muut joukkueet olivat tutustuneet karttaan etukäteen, sillä juoksevat lamput katosivat nopeasti lähdöstä suoraan pikkuteille, kaksikon kääntyessä Enätietä oikealle, yhä karttaa lukien. Oli siellä joku muukin antamassa tasoitusta heti lähdöstä. Pienen lämmittelykierroksen jälkeen päästiin uralle. Lähdöstä ilmeisesti myöhästynyt joukkue tuli vielä ohi hölkötellen.

Salmin alueella tiimi kävi huoltorakennuksessa säätämässä. Pohdittiin kannattaisiko jäädä sinne yöpymään lämpimään, olihan viisi kilometriä jo tarvottu. Päätettiin kuitenkin jatkaa, mikä myöhemmin osoittautui oikeaksi valinnaksi: Edessä olisi jotain paljon parempaa.

Salmin rinteestä ensimmäinen rasti, parin kilometrin päästä toinen, ja sitten pitkä väli kolmoselle, uimarastille. Kahden aikaan yöllä pakkasta oli jo lähemmäs kymmenen astetta. Stoppari ja Tapsa olivat pystyttäneet teltan, lämmittäneet sen kuumaksi, ja laittaneet hyllyt notkumaan lämmintä ruokaa sekä juomaa useampaa lajia.

Rehveli reippaana nuorena miehenä kävi saman tien uimassa, fiilisteli aikansa kamiinan äärellä ja meni sitten nukkumaan omaan nurkkaansa. Lämmin teltta oli hyvä optio tiimin pressumajoitukseen verrattuna, varsinkin kun oma makuualusta oli jäänyt kotiin. Stopparin liikkuvasta varustevarastosta toki löytyi patja lainaksi.

Mammuttia vaivasi nestehukka sekä unen puute. Eikun alasti pakkaseen ja laiturille. Kelluntaliivin klipsin sulkeminen osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Tärinää, kouristelua, ja harkintaa: Jäiseen, mustaan, pakkasessa vienosti höyryävään veteen vai teltan lämpöön. Älä päätä tänään sitä minkä voit jättää huomiseen. Siis telttaan. Stopparin paistama mausteinen Wilhelmi oli niin hyvää ettei mistään saa rahallakaan parempaa. Kuumaa teetä nokkaan ja pussiin pötkölle. Hetken aikaa kuului vielä tohinaa kun muut kilpailijat saapuivat rastille. Vapan Marko piipahti teltalla, kävi ohimennen uimassa, nautti hetken eväitä, ja jatkoi 170km urakkaansa. Nopeasti kuitenkin valot sammuivat.

Aamuyhdeksältä Mammutti lähti aamulenkille, kolmen kilometrin sakkoa suorittamaan. Pakkanen oli edelleen rapea. Kevyt hölköttely kuitenkin lämmitti mukavasti ja nosti pienen hien pintaan. Uinti tuntui suorastaan houkuttelevalta ajatukselta, ja niin Mammuttikin kävi nautiskelemassa Stopparin kylpylän terapia-altaassa. Veden pinta oli jo paikoin jäässä. Vedestä noustessa kädet jäätyivät kiinni kaiteisiin ja jalat laituriin. Täydellisen raikas ja voimaantunut olo.

Teltalla tankattiin vielä Wilhelmiä sekä teetä, vartin yli kymmenen tiimi oli valmis jatkamaan matkaa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja ohut lumipeite koristeli maalaismaiseman. Kotimaan matkailua parhaimmillaan.

Moksi, Mahlasuo, ja sitten jo Vihdin keskusta. Paikallisessa käsityöpuodissa käytiin ihastelemassa taidetta. Lounaspaikka löytyi heti ostoskeskuksesta, ravintolan pöydässä olikin mukava istua reilun kolmenkympin ryynäämisen jälkeen. Kirkon raunioilta poimittiin kuudes rasti, ja edessä oli vain kympin loppukiri maaliin. Matkalla tutkailtiin vielä karanneen susikoiran jälkiä. Loppuleimaus annettiin viiden maissa, maratonin bruttoaika parikymmentä tuntia.

Enä-Sepässä oli tupa täynnä voipuneita urheilijoita. Talo tarjosi vielä lämmintä keittoa ja leipää, sekä rantasaunan. Mammutilla ja Rehvelillä pientä kivistystä jaloissa mutta muuten aivan hemmoteltu olo!