PePo on aiemmin jo valloittanut Andit, Alpit, Kebnekaisen, Malminkartanon ja Paloheinän täyttömäet, mutta tiettävästi Halti puuttui listalta. Koska omista joukoista ei löytynyt vapaata kiipeilijää tähän vaativaan tehtävään, PePo ulkoisti homman PePon retkeilyjaoston kumppanille Newland Rangersille. Sieltä remmiin astui erikoisalppijääkäri Joe Peacemaker.
Joella UK MoD Standard Issue – varustus. Kädessä Kotivaran venäläinen meetwursti, 1,1kg.
Kun PePon hallitus oli kättä päälle onnea toivottaen saattanut Joen matkaan Helsingissä, Joe siirtyi salaisella VR:n ja Matkahuollon yhteiskuljetuksella Drop Zonelle Kilpisjärvelle. Mukana oli vain tehtävälle välttämättömät varusteet, joten rinkan paino lähtiessä oli kevyet 29kg. Koska tehtävän suoraviivainen onnistuminen oli enemmän kuin epävarmaa, Joe oli varautunut jopa kuukauden vaeltamiseen erämaassa, mahdollisesti alkavan talven olosuhteissa. Mukana oli mm. 7kg kuivamuonaa, 2,5l spriitä, kilo meetwurstia, litra 40% etanolia haavanpuhdistukseen ja varapolttoaineeksi, 15 Backwoods-sikaria, muutama toppa muuta tupakkaa lääkkeeksi, kaukoputki tähyilyyn, veivattava radio, varapuhelin, veivattava kännykkälaturi, varakengät yms.
Teltta on Joen mielestä siviilien hifistelyä, joten sen hän jätti kotiin. Suojana olikin valikoitu modulaarinen kokoelma erilaisia kenttäkelpoisia varusteita kuten MoD Issue Jungle sleeping bag, Gore bivy, Basha shelter jne.
Sun Tzun oppien mukaisesti Joe oli päättänyt siirtyä kohdealueelle suorinta, julkista ja opastettua reittiä pitkin. Sitähän röllit eivät odottaisi!
Retkeilypolun alkumetrit
Tarpoessaan retkeilypolulla kivilohkareiden yli 29kg rinkka niskassaan Joe tuhisi: ‘This gotta be a f…n practical joke!’
Tunnista kuvasta retkeilypolku
Mutta matkan edetessä Joelle kävi selväksi että opastettu reitti oli kaikkea muuta kuin siloiteltu polku. Joku oli viisaasti sirotellut sille kiviä, ilmeisesti estämään telaketjuajoneuvojen etenemistä.
Kuussa vai maassa?
Matkan edetessä Joe lämpeni jo paremmalle tuulelle. ‘Tämähän on melkein kuin Afganistanissa’ tuumi Joe ja muisteli vuosien takaisia seikkailujaan.
Haltin rinnettä
Nousu Haltillle rinkan kanssa oli vaivalloista. ‘Siis aikuisten oikeesti, kellä on ollut aikaa kasata tänne näitä kiviä?!!’
Se on siinä!
Auringon jo laskiessa Joe puuskutti viimeisiä satoja metrejä noususta Haltin huipulle. Lopulta eteen avautui näkymä pienestä tasanteesta, joka sekin oli kivilohkareiden peitossa. Joe kiinnitti PePon ‘lipun’ arvokkaasti Suomen lipun viereen. Tehtävä suoritettu. Ja eikun kakeen!
….Ei mutta Sung Tzu sentään, sitähän röllit juuri odottaisivat! Siispä Joe päättikin jäädä yöksi huipulle nukkumaan.
Haltin huippu auringon nousun aikaan
Virallisen auringonlaskun jälkeen aurinko loimotti vielä pari tuntia jostain maapallon kaaren takaa. Joe keitteli kahvia, puhdisti sisäisiä haavoja haavanpuhdistusaineella, ja poltteli Backwoods-sikarin tappaakseen keripukkia elimistöstään. Clas Ohlsonilta ostettu veivattava radio soitteli lattarimusaa, ja ansaitsi heti paikkansa Joen henkilökohtaisessa Standard Issue-varustuksessa. Yö oli täydellisen kirkas ja tyyni. Siinä pressun alle viidakkopussiin nukahtaessaan Joe mietti: ‘voiko tämän enempää enää lauantai-illalta toivoa’. …ja jatkoi pohdintaansa: ‘punapiste-AK vielä viereen…’. Mutta sellaisia ei saa Ohlssonilta.
Aamulla hiukan ennen auringonnousua Joe pakkasi leirinsä ja aloitti laskeutumisen. Jälleen kerran Sung Tzun oppien mukaan Joe valitsi Escape Route:ksi saman reitin jota oli tullutkin, ‘jos rölli odottaa harhautusta, älä harhauta’. Menomatkalla oli tuntemattomassa maastossa kestänyt 21h liikkumiseen ja jonkin verran huoltamiseen ja lepoon. Paluumatka sitten sujui jo helpommin, vain 18h liikkumiseen ja puolet vähemmällä unella ja huollolla.
Evac Zonella Kilpisjärvellä odotti taas yllättäen (Sung Tzu, se ovela kettu…) Matkahuollon ja VR:n organisoima, postibussiksi naamioitu getaway vehicle. Joe kampesi 27kg:aan kevenneen rinkkansa tavaratilaan ja unelmoi matkalla tulevista keikoistaan. ‘Ehkä talvella itärajalla olisi jotain vipinää…’.
PostScript: Matkalla kului:
– 300g pikamakaronia
– 100g pikariisiä
– 70g nuudelia
– kaksi lihaliemikuutiota
– 150g meetwurstia
– 10g murukahvia
– 3 teepussia
– 3 annosta kaakaota
– 300g lakritsaa
– 200g suklaata
– 300g rusinoita
– 5 Backwoods- sikaria
– 2 Marlboro-savuketta
– 2,5dl 40% etanolia, josta puolet erään paikallisen poromiehen lääkintään
– 4dl Marinolia
– sekä mittaamaton määrä tunturipuroista kauhottua raikasta vettä
Matkan jälkeen kuivamuonaa oli edelleen jäljellä 6kg, ja Marinolia 2,1L, meetwurstia kilo, etanolia 7,5dl yms. yms…