Kansalaiset ! Olemme uuden vuoden kynnyksellä. Viettäkäämme sen ensimmäistä viikkoa, samoin kuin vuosi sitten, sovinnollisuuden, yhteisymmärryksen ja rauhan merkeissä. Täten ulkonaisestikin osoitamme lujan päätöksemme yhteisvoimin ponnistella vaikeuksia vastaan, jotka edelleen järkyttävät maailmaa, uhaten turmiolla heikkoja ja epäröiviä.
Taistelussa vaikeuksia vastaan on ilolla ja tyydytyksellä todettava osaksemme tullut rohkaiseva myötäkäyminen. Olemme vasta päättyneenä vuonna säästyneet pahemmilta ristiriidoilta. Taloudellisen elämän valtimo on lyönyt säännöllisemmin, ja työtä on ollut riittävämmin kuin ennen, ja elinehdot ovat siten parantuneet. Ulkomaisiin seuroihin on asemamme myös vakiintunut. Rehelliset pyrkimyksemme ja ponnistuksemme ovat myös herättäneet kunnioitusta.
Menestyksemme viittaa siihen, että historia odottaa myös meiltä jotakin, että meidän on myös suoritettava tehtävä, joka suuremmassa tai pienemmässä määrin lankeaa jokaisen elinkykyisen seuran osalle oikeuttaen sen olemassaolon. Sinänsä hyveellinen vaatimattomuus ei saa muodostua itsensä ja seuransa aliarvioimiseksi. Meillä on todennäköisesti oma, eikä mitätönkään sarkamme inhimillisen työn ja sivistyksen alalla toimitettavana. Siinä voi pienikin seura saavuttaa suurta. Valmistautukaamme tehtäväämme varten, liittykäämme lujasti yhteen, lyökäämme veljen kättä toinen toisillemme, siirtäkäämme joutavat riitaisuudet syrjemmäksi, olkaamme hyviä ja jaloja toinen toisiamme kohtaan pyrkien toisinajattelevienkin vilpittömään ymmärtämiseen. Seuramme kehitys ja onni riippuu lopultakin meistä itsestämme, omasta kunnostamme, hyvästä tahdostamme toisiamme ja yhteisiä pyrkimyksiämme kohtaan.
Näissä merkeissä minä toivotan Suomen kansalle ja jokaiselle Peräkylän Ponnistuksen jäsenelle onnea ja menestystä nyt alkaneena vuonna.
t Peräkylän Pehtoori
Copyright: P.E. Svinhufvudin uudenvuodenpuhe 01.01.1935, parissa kohtaa vaihdettu “kansa” => “seura” ja loppukevennykseen lisätty seuramme nimi.