Tämä legendaarinen uintikilpailu ei ole toistaiseksi tuntemattomista syistä saavuttanut massojen suosiota aikaisempinakaan vuosina, mutta tänä vuonna ennakkoilmoittautumisia oli jopa 50% vähemmän viime vuosiin verrattuna. Kamppailu uhkasi jäädä Tiukusen ja Eka Vekaran väliseksi taistoksi ja Kuusijärven parkkipaikalla nähtiinkin yleensä nyrkkeilykehistä tuttua tuijotusta, jolla kumpikin taho yritti saavuttaa henkistä yliotetta vastustajastaan. Tunnelma kuitenkin kohosi lupsakan puolelle, kun kahvion edestä pongattiin Stopparin sporttinen hahmo. Eikä tässä vielä kaikki! Rannasta seurueeseen völjyyntyi myös Suomenlinnan Susi. Kilpailijoiden lukumäärä oli siis tänäkin armon vuonna vakio neljä.
Mammuttiuintissa voisi olla ainesta tulevaisuuden yleisölajiksi, PePon kassamegamagneetiksi. Kaikista muista seuramme kehittelemistä hölmöyksistä poiketen tämä kestää yleensä alle 10 minuuttia ja kilpailijat ovat koko suorituksensa ajan estraadilla katsojien ihasteltavina. Lisäksi atleetit eivät ole epäesteettisen hikisiä ja/tai kuolaavia (ainakaan ennen savusaunasessiota). Seuraamisen tekee mielenkiintoiseksi myös se, että sarjajako ei ole koskaan täysin selvää tahi varmaa starttilaukauksen kajahtaessa. Tämä siksi, että tietyt luonteenpiirteet näyttäytyvät vasta, kun pariasteisessa vedessä on vietetty kauemmin kuin pari minuuttia. Ruskeilla rasvoilla ja fysiologisella kylmänsietämisellähän ei ole – vastoin tutkimustietoa – mitään tekemistä tämän lajin kanssa.
Kilpailunaikaiset tapahtumat selviävät parhaiten oheisesta Oscar-ehdokkaasta (nominated for best picture, actor/actress, costume design, makeup and hairstyling, film editing and visual effects).
