Ties kuinka monennen kerran Peräkylän väki kerääntyi sankoin joukoin virkistäytymään Kuusijärven raikkaaseen veteen Mammuttiuinnin merkeissä. Olosuhteet olivat mitä mainioimmat: Ilman lämpötila -2 C, veden lämpötila -0,5 C ja sopiva tuulenvire. Tapahtuman vakiintuminen kilpaurheilun totisimpaan vaikkakaan ei vakavimpaan – luokkaan kävi ilmi jo kilpailua edeltävän hetken psykologisesta sodankäynnistä: valtavia varustekasseja, viime hetkellä (ellei peräti sen jälkeen) kilpailupaikalle saapumisia sekä säännöillä ja sallituilla varusteilla spekulointia. Etenkin sääntökeskustelu oli niin antoisa, että yksimielisesti todettiin sitä jatkettavan vielä pitkään.
Itse kilpailuun tungeksi lähes ennätyksellinen osanottajamäärä, kaikki Peräkylän Ponnistuksen jäseniä vaikka avoimista kisoista onkin kysymys. Epäiltiin jopa, että ellei seuran jäsenistön ulkopuolisia kilpailijoita muuten uskalla tulla mukaan, tapahtumasta täytyy ehkä kertoa etukäteen muillekin kuin jäsenille. Kaikkein sarjojen ja matkojen yhteislähtö onnistui pärskähtäen ja erilaiset kilpailustrategiat alkoivat hahmottua huolto-, kuvaus- ja pelastushenkilöstöllekin nopeasti. Hätäisimmin eteni 50 metrin pikamatkaa suvereenisti hallinnut Hyvinkään Stoppari. Samaan sarjaan uskaltautunut Iin Puhuri pysytteli kaukana tarkkailuasemissa aina maaliin saakka. 100 metrin matkaa hallitsi yksinvaltiaan ottein Kilpailun johtaja, Ylituomari ja Jory, viime vuoden aikansa selvästi sekunnilla alittanut Sarvijoen Eka Vekara. Muiden kilpailijoiden jo kuivatellessa laiturilla virvoittavassa kevättuulessa, Suomenlinnan Susi ja Karhusolan Tiukunen jatkoivat uimista. Ja jatkoivat, ja jatkoivat Jossain vaiheessa hekin toki ymmärsivät, että vedestä on noustava ennen kesää ja päättivät piiitkän matkan 250 metrin kohdalla tasatulokseen.
