Siinä missä Suomen nössövesiuinti kököttää alakulossa verrattuna Kasvion, Sievisen ja HMS:n loistonpäiviin, niin MammuttiUinti vetää täydessä plaanissa. Osanottomäärä suorastaan räjähti ja tulostaso hakee vertaistaan. Muuta ei puutu kuin että Järvenpään -tai Offenbachin- Albatrossi tulisi perhostelemaan!
Kilpailun ns. kulku
Ennen lähtölaukauksen pamahtamista rantaleijonamme ja -leijonattaremme kokoontuivat yhteispotrettiin ja melkoista laajakulmaa tarvittiinkin koko massan mahduttamiseen samaan kuvaan! Heti alkukiihdytyksessä stm otti maitohappoja pelkäämättä johtopaikan. Taiston edetessä siihen vaiheeseen, että urhojemme lihakset alkoivat lämmetä, niin kilpailua seuraavat asiantuntijat olivat saletteja siitä, että stm keskittyy vain sprinttiin (50m), kun jotta kaikki muut kilpailijat ovat pitempien matkojen mittelijöitä -ellei peräti survival -sarjaa. Mammuttiuinnin taktinen viehkeyshän juontaa juurensa siitä, että kilpailun startatessa kilpailijoitten matkavalinnat ovat kaikille -yleensä kilpailijoillekin- täysi arvoitus! Odotamme koska kansainväliset vedonlyöntitoimistot huomaavat tämän mahtavan markkinaraon: vedonlyöjän (kylpylä-)paratiisi! Asiantuntijoitten ja lehterit täyttäneen yleisön leuat loksahtelivat yksi toisensa perään, kun lopputulema selvisi: Tiukunen pelasi varman päälle ja jätti pelin 25 metriin, alle minuutin sadan metrin uimari Hyvinkään Stoppari vain lämmitteli 50 metriä. Ja mitä teki Mammutti?!?: ennen kilpailua meuhkasi suureen äänen neljän minuutin survival -tuloksesta, mutta jätti homman 50 metrin jälkeen!
Kilpailun armottomuus paljastui saunatiloissa, joissa yksi leijonistamme totesi karusti: “10 senttiä lyheni”. Tällä tahdilla eurosta ei paljoa ole jäljellä kymmenen MammuttiUinnin jälkeen -mikäli toimittajamme sutkautuksen oikein ymmärsi…
Kilpailun jälkeisessä yksityisessä aikakokeessa (ei tuomareita) Karhusolan Tiukunen vetäisi 100 metriä aikaan 3:10. Tällä tuloksellahan olisi varsinaisessa kilpailussa sekottanut koko pakan -mikä kilpailijat huomioiden ei kovin vaikeata ole-, mutta Ciceron tapaan joudumme toteamaan “O tempora, o mores”. Mammuttiuintia läheltä seuraavilla analyytikoilla on jalkapohjissaan sellainen kutina, että tästä tytöstä kuullaan vielä jossain Mammutti-tapahtumassa!
