Viikonloppu oli päätetty aloittaa varhain lauantaiaamuna etukäteen helpommaksi tiedetyllä rullaluistelulla. Päivä alkoi kuitenkin sateisena ja starttia lykättiin klo 11:een. Reitiksi valikoitui sopivan tasainen, mutta maisemallisesti riittävän vaihteleva 15 km pyörätie, jonka puoliväliin perustettiin huoltoleiri, so. pysäköitiin auto huoltoaseman pihaan. Molemmat vetivät luisteluosuuden raakana, sauvojen käyttö säästettiin sunnuntaille ja hiihto-osuudelle. Alkumatka mentiin tunnustellen ja tekniikkaa hioen. 40 km kohdalla kaksikon tiet erkanivat erilaisten huoltotaktiikoiden seurauksena: Susi päätti tutustua paikallisen konditoria-kahvilan antimiin, Puhuri jatkoi matkaa ihan omalla reseptillään: neste ja kofeiini Pepsi Maxina, energia domino-kekseinä. Päivän aikana ensimmäistä kului n. 4 litraa, jälkimmäisiä pari tuubia.
Tavoitteena ollut 100 km saatiin täyteen alkuillasta normaalin työpäivän puitteissa. Vaikka olo muistuttikin jossain määrin Kai Watkinsonia (pieni kesäpähkinä musiikin ystäville), päivästä selvittiin kunnialla ja seuraavan päivän taipaleeksi veikkailtiin 10 tuntia. Molemmille yksi Satakerta-piste.
Liekö lauantai-illan palauttelu ja tankkaus onnistunut yli odotustenkin, koska vielä nukkumaan mennessä uhottu klo 5 herätys venähti muutamankin tunnin pitkäksi. Startti taas klo 11 jälkeen. Kun hiihtelyn jälkeen oli vielä tiedossa 600 km kotimatka, oli sovittu että auto starttaa viimeistään klo 18. Tässä vaiheessa molemmilla kajasti harvinainen järjen valo ja 100 km tavoitteesta päätettiin suosiolla tinkiä. Todettiin, että hiihdetään mitä ehditään ja mikä hyvältä (?) tuntuu.
Susi taktikoi Puhurilta heti alussa pois mahdollisuuden peesihyötyyn palaamalla sadan metrin jälkeen kääntämään sauvanpiikin oikein päin huoltoaseman miestenhuoneen käsienkuivauspuhaltimen avulla. Muutenkin taktiikoissa ilmeni eroja. Susi luotti edellisen päivän luisteluharjoituksen rohkaisemana vapaan tyylin suksiin, Puhuri väänsi tasatyöntöä perinteisen välineillä. Reitti oli jo edellisenä päivänä tutuksi tullut edestakainen pyörätie, joten varovainen tunnusteluvaihe saatettiin jättää väliin. Hiihto lähti hyvin liikkeelle, aina vastaan tullessa vakuuteltiin homman toimivan. Puhuri laskeskeli että ilman taukoja (!) 100 km kestäisi 7-8 tuntia, aika ei siis riittäisi. Koska tuntui tyhmältä lopettaa vain vähän ennen tavoitetta, uusi tavoite asettui 60 km:iin. Se puolestaan kuulosti kovin lyhyeltä edelliseen päivään verrattuna, joten taukoja ei todellakaan pidetty ja energian tankkauskin jäi aika vähiin. Käsi pystyyn virheen merkiksi. Runsaan kolmen tunnin ja 50 km pumppaamisen jälkeen vatsalihakset alkoivat muistuttaa olemassa olostaan / puuttumisestaan ikävien kramppien muodossa. Loppui meni niin kuin meni ja GPS:n mukaan 61 km täyttyi ajassa 4 h 15 min. Samaan aikaan Susi ymmärsi nautiskella matkan teosta rauhallisemmin ja tuli samalla 300-kertaistaneeksi elinikäisten rullahiihtokilometriensä määrän (alk. 100 m). Hatunnoston arvoinen suoritus.
Kokonaisuutena viikonlopusta jäi hyvä fiilis ja pieni uhokin. Kyllä sen 100 km rullasuksillakin voi mennä
Peräkylän Ponnistus ry