Kaksi vuotta peitetehtäviä kaupungissa, mutta lopulta tänä kesänä Joe pääsi tuulettumaan sinne minne hän kuuluukin: Maailmanpolitiikan polttopisteeseen, mannerlaattojen törmäysalueelle, pahan akselille. USMC Navy Seals Team Six löysi Osama bin Ladenin jo 2011, vai löysikö sittenkään? Suurelle yleisölle kerrottua tarinaa ei muuteta, mutta kaikessa hiljaisuudessa CIA välitti Sipoonkorvessa harjoitusleiriään pitäneelle Joelle viestin: Laivaston supersankarit nappasivat väärän miehen. Oikean Osaman arveltiin lymyilevän yhä jossain Pakistanin suunnalla. A man’s gotta do what a man’s gotta do.
Joe pohdiskeli pitkään varusteitaan. Heikossa hapessa vaeltaessa ruoka ei yleensä maistu, joten sitä ei kannattanut ottaa liikaa mukaan. Pari näkkäripakettia, muutama säilyke, lääkejauheet, thats it. Joe oli oppinut aikanaan Tiibetissä sikäläisten munkkien selviytymiskeinon: Kun ei syö, ei tule nälkäkään. Keho tottuu ravinnon puutteeseen ja lakkaa pyytämästä sitä. Omalla rasvavarastolla voi kulkea vuoristossa talven yli, ja nauttia taas keväällä vehreän luonnon antimista.
Yhden miehen missiossakin viestintä on kaikki kaikessa. Ohjeita pitää saada tukikohdasta, ja tiukan paikan tullen pitää voida pyytää tulitukea, vaikkapa pienehkö ydinlataus jonkin vuoren rinteelle, kun aika ei riitä kaikkien kivenkolojen ja tunnelien tutkimiseen. Iridium-puhelin on varma valinta. Joe teippasi sen tapansa mukaan luotiliivien alle. Rather lose my leg than my comms.
Suunnistus: Taistelijan työasema olisi ollut overkill, ja sitä paitsi liian painava. Garminin käsi-GPS tuntui riittävältä backupilta. Joe oli saanut paperikartat jo tehtäväkäskyn mukana.
Yöpymiseen vanha tuttu yhdistelmä: Merijalkaväen makuupussi Gore-kuorella ja brittien basha-kevytpeite. Sitten alkoi rinkassa olla painoa ja kokoa mukavasti useiden kilometrien toistuviin nousuihin.
Lentoa edeltävänä iltana Joe ihasteli valmista täyspakkaustaan. Se oli melkein täydellinen. Vain työkalut puuttuivat.
Aseistuksen valinta on kriittinen hetki missä tahansa missiossa. Kentällä välineitä ei useinkaan voi vaihtaa, on käytettävä niitä mitkä on suunnitellut ennen matkaa mutta no battle plan survives the first contact with the enemy. Yksi hyvin tähdätty laukaus kolmen kilometrin etäisyydeltä? Vai tolkutonta tulivoimaa käsivarren etäisyydeltä tunnelissa? Barret .50 varusteineen painaa melkein parikymmentä kiloa, MP5 kolme kiloa. Joe tiesi joutuvansa liikkumaan jyrkkiä, pitkiä vuorenrinteitä raskaissa varusteissa viikon, ehkä kaksi, vähällä ruoalla ja levolla. Hetken harkinnan jälkeen valinta oli helppo: Beretta .22 painaa vain puoli kiloa, se ei todellakaan kuulu kommandojen tyypilliseen varustukseen, mutta sen teho on kuitenkin todistettu useassa ikävässä tapahtumassa muissa yhteyksissä.
Brittien Windproof Smockissa on suuret rintataskut, kuin tehty pienelle puoliautomaatille. Tärkein lähelle sydäntä Ready to Roll.
Pari päivää myöhemmin Joe riisui laskuvarjon valjaita jossain Pakistanin ja Kiinan välimaastoissa. Tiedustelu kertoi tuoreeltaan, että Tango oli havaittu vajaan sadan kilometrin päässä. Edessä oli mukava pikku käppäily muutaman vuoren yli, ja muutama uintireissukin. Ruokaa ei kannattanut ajatellakaan vielä tässä vaiheessa…
Lähtö Drop Zonelta
Sää oli kirkas, lähellä nollaa, näkyvyys täydellinen. Maastossa ei ollut minkäänlaista suojaa tarjolla, joten Joe pukeutui juuri tähän ympäristöön huolella käsin värjätyillä, Brittien DPM- ja Desert-Camosta modatuilla maastoasuilla.
Tavalliset miehet vastaavassa tehtävässä olisivat varmaankin kulkeneet matalalla, laaksoja pitkin kohti kohdealuetta. Mutta Joe ei olisi Joe Star of The Superstars, Himalajan nero ellei hän tekisi juuri toisin. Joe hakeutui matkalla jokaiselle korkeimmalle kukkulalle mitä matka tarjosi. Niin Sun Tzukin tekisi.
Viiden ja puolen tuhannen metrin korkeudessa puhalsi tasainen 25m/s tuuli, pakkasta oli kahdeksan astetta. Tuuleen voimakkaasti nojaamalla Joe vältti putoamasta jyrkänteiltä, jotka antoivat parin kilometrin pudotuksen alemmille tasanteille.
5500m and rising
Mitä tapahtui seuraavina päivinä, jää ehkä ikuisesti pimentoon historiankirjoituksista. Joe toki raportoi kaiken toimeksiantajalleen, mutta vie salaisuudet mukanaan hautaansa. Paikallinen Himalaja News tiesi kertoa yksinäisestä taistelijasta jonka Pakistanin poliisi otti kiinni rajaseudulla. Miehellä ei ollut ruokaa ja hän vaikutti nälkäiseltä ja kuihtuneelta. Mukanaan hänellä oli tunnistamattomia jäänteitä, jotka miehen mukaan tuli ehdottomasti toimittaa DNA-testeihin.
Tarkkaan kaluttu
Joe pääsi aikanaan Sipoonkorpeen toipumaan ja jatkamaan kesken jääneitä harjoituksiaan.
Proteiinipitoinen ravinto ja raskaat voimaharjoitukset palauttivat kehon pian balanssiin. Tarina kertoo että CIA:n päämajassa Langleyssa pidetään erästä leukaluuta lasivitriinissä näytillä, yhdessä Joen kuvan kanssa. Siellä muistetaan kenelle pitää soittaa, kun seuraavan kerran maailmanrauha on veitsen terällä.
Peräkylän Ponnistus ry
