Joe Peacemaker III: Make Love – and Guns

Joe on epäuskoinen. Voiko päämajan äijät olla näin taukkeja.

Joe on tilannut viimeisimpään missioonsa ILAV:in, mutta Helsingin satamaan tuleekin kontissa erehdyttävästi vanhaa Citroen Berlingoa muistuttava kulkuneuvo. Se on sisustettu hippityyliin, värikkäät istuinsuojat, niskatukien verhoilut ja kirjailtu koristetyyny hattuhyllyllä tuovat mieleen rättärin.

Lähempi tarkastelu kuitenkin vapauttaa Joen tuskasta. Etupuskurin lähivalot ovatkin naamioidut M134 Minigunin piiput. Kojelaudasta paljastuu jotain aivan muuta kuin tavanomaisia ABS/ESP ym. kytkimiä. Vain Bondilla on autossaan enemmän aseistusta. Mutta sehän onkin satua.

****

Viikkoa aikaisemmin Joe on saanut tiedustelulta Top Priority-viestin; Red Alert. Vihamieliset voimat aikovat iskeä Ruotsiin. Ruotsiin?? WTF… 

Viestin sisältö saa Joen jähmettymään paikalleen. Isku tulisi kohdistumaan Vickanin 36-vuotisjuhliin 14. heinäkuuta Gotlannissa. Koko kuninkaallinen perhe olisi paikalla. Pikku-Estelle vaarassa!!

Kuulkaas röllit. Iskekää vain ydinvoimaloihin, sähköverkkoon, sotilaskohteisiin. Mutta pikkuvauvat jätätte rauhaan. Tai siitä seuraa sellainen vastaisku, ettei teidän kansakuntanne jäännöksiä löydä arkeologitkaan. Sen vannoo Joe käsi sydämellään. Ja sormi rakkaimpansa liipaisimella.

Joe palaa takaisin todellisuuteen, katsoen lempeästi asettaan. AK taitettavalla komposiittiperällä, punapistetähtäimellä, viritetty ja tuunattu parhaimmilla asesepillä. 

This is my rifle. There are many like it, but this one is mine.

AK on helppo, johdonmukainen, luotettava. Luotettavampi kuin useimmat ihmiset joita tapaat elämäsi aikana. Se tekee tehtävänsä, eikä petä. AK ei vikise eikä vingu turhasta. Lunta, vettä, jäätä, mutaa: Bring it on, MF.

My rifle is my best friend. It is my life.

Mutta mikään toimiva suhde ei ole yksipuolinen. AK tarvitsee hellää huolenpitoa ja huomiota. Aikaa ja läsnäoloa. Sitä pitää helliä öljyllä ja säämiskällä. Vaikka AK likaa sietääkin, se pidetään puhtaana. Jokainen hiekanmuru pyyhitään sen pinnalta. Joen AK on jo vanha, naarmuuntunutkin, kovia kokenut. Mutta pintakiilto ei tee asetta.

…I will learn its weaknesses, its strength, its parts… We will become part of each other.

Joe ymmärtää hyvin tämän parisuhteen vaatimukset, ja on siihen täysin sitoutunut.

****

Kolmelta aamulla Helsingissä Joe tapaa Larissan. Larissa on venäläinen moninkertainen vasta-agentti. Niin moninkertainen, ettei Joe enää pysy laskuissa mukana; millä puolella hän taistelee.

Larissa ei juuri puhu eikä pussaa – She’s all business. Larissa kommunikoi lähinnä käsimerkeillä. Nato-käsimerkkejä, viittomakieltä, ja joitakin kansainvälisesti tunnettuja käsimerkkejä. Kehon kielen ilmaisuvoima on yllättävän laaja. Joe on nähnyt kuinka miehiä lakoaa ketoon pelkällä niskan nikkauksella. Larissan seurassa Joe vaistomaisesti käärii vasenta lahjettaan hiukan ylös, jotta pohkeen sisäpuolelle teipattu veitsi olisi nopeammin saatavissa. Tästä naisesta ei koskaan tiedä.

Larissa on hankkinut mukaan muutaman paikallisen agentin Ruotsista. Joe katselee jälleen epäuskoisena edessään olevaa joukkoa. Really?? Ruotsalaisen koulukunnan kasvatit ovat erilaisia. Jokaisesta käskystä ja ohjeesta seuraa kiivas diskuteeraus komentoketjun moraalisesta oikeutuksesta ja ryhmädemokratiasta.

Näidenkö kanssa pitäisi Gotlanti valloittaa?

Joe kuitenkin tyytyy osaansa. Ruotsalaiset ovat epäortodoksisella tyylillään onnistuneet välttämään sotimista omalla maaperällään vuosisatoja, ja samaan aikaan vaurastuneet muiden sotimisesta. Siinä on sellainen suoritus jota kannattaa katsoa silmä kovana ja kunnioituksella, oppia ottaen.

Make love – and guns. Ruotsalaiset ovat vain älykkäämpiä kuin muut.

****

ILAV ja iloinen seurue matkaavat incognito ruotsinlaivalla Tukholmaan. Matkalla Joe tarkkailee ympärillään tavallisia ihmisiä. Näin tavallisia ihmisiä hän ei ole nähnyt aikoihin.

Minkähänlaista mahtaa olla tavallinen elämä.

Joen missio maailmanrauhanturvaajana on hänen elämänsä. Jatkuva valmistautuminen ja varuillaanolo ei jätä tilaa pohtia tavallisten ihmisten murheita; kodin koriste-esineitä, tai että paljonko kantaisi viinaa lautalta kotiin. Taistelija tapaa työssään yleensä muita taistelijoita, ja osan heistä vain hetken aikaa tähtäimen ristikossa.

****

Tukholma – tuo upea kaupunki. Joe rakastaa Ruotsia ja ruotsalaisia. Hän aikoo eläkepäivillään hankkia Ruotsin kansalaisuuden. Joe tietää Tukholmassa muutaman autotallin missä passihakemukset käsitellään nopeasti.

****

Joe suorittaa ryhmänsä kanssa maihinnousun Gotlannin pystysuorille kalliorannoille. Partio tekee muutamia tiedusteluretkiä saaren koillis- ja keskiosissa, mutta tuloksetta. WMD:tä ei löydy.

Sitten päämajasta kuuluu: Koko Gotlannin isku onkin vain hämäystä. Mutta kenen?

Joe ei jää miettimään asiaa, vaan näpyttelee Berlingonsa navigaattoriin uuden suunnan. Tiedustelu kertoo, että Vickanin juhlat pidettäisiinkin Öölannissa. Mutta röllien operaatio ei löytyisi sieltä, vaan aivan toiselta puolelta maata, Pohjoismaiden korkeimmalta huipulta eli Kebnekaiselta.

****

Kebnekaisella vesisade muuttuu rännäksi ja lopulta lumeksi. Joe kiipeää lyhyen matkan kerrallaan, jää tasaamaan hengitystään ja tähyilemään epämääräisiä maaliläikkiä jotka osoittavat reittiä huipulle. Edessä on loppujen lopuksi aika helppo ja tavanomainen tehtävä; muutama rölli pitää paikantaa ja saada hengiltä.

Länsiliittouman huippumoderni tiedustelu on toiminut hyvin; varsinainen kynnys on ollut saada selville että hyökkääjät aikovat korkeaa paikkaa hyödyntäen manipuloida Naton satelliitteja ja Ruotsin omaa ilmatorjuntajärjestelmää. Ohjuksia suunnataan kohti Öölantia missä Vickan ja Estelle nauttivat parhaillaan kesän mansikoita, ruudullisella picnic-liinalla istuen. Nyt on kiire!

Matka huipulle vie välillä ylös, välillä pitkän matkan alas, jäätikön yli, ja taas ylöspäin. Lopulta sumussa näkyy muutama hahmo kiireisinä, kannettavien työasemien ääressä. Joella on AK:ssa lämpötähtäin. Sellaisella katsoen vihollinen ei näytä edes ihmiseltä, vain kirkkaalta läikältä tähtäimen muuten mustassa tyhjyydessä.

Yippee-ki-yay, MF.

****

Joe jää pitkäksi aikaa istumaan paikalleen. Hän ei tunne mitään. Jälleen onnistunut missio, mutta taistelija ei juhli, vaan alkaa valmistautua seuraavaan tehtävään. Kun Joen hengitys ja pulssi tasaantuvat, hän huomaa palelevansa. Vaatteet ovat läpimärät. Oksettaa ja heikottaa, päätä särkee.

Vickanilta tulee lyhyt kiitosviesti. Kuvassa Estelle hymyilee onnellisen tietämättömänä pahasta maailmasta. Joen sydän värähtää. Tämä on parempaa kuin USA:n kongressin kunniamitali.

****

Muutamaa päivää myöhemmin Joe makaa teltassaan jonkin matkaa Kebnekaiselta etelään, Bodenin sotilaslentokentällä. Ruotsalaiset ovat organisoineet sinne vuosittaiset kodinturvajoukkojen harjoitukset.

Ruotsin armeijakin on tuonut paikalle kalustoesittelyn; panssarivaunuja, helikoptereita, hävittäjiä. Yleisö ei tiedä että nämä ovat hetki sitten olleet täydessä hälytysvalmiudessa. Sotilaat esittelevät leppoisasti välineitään. Nuoria miehiä houkutellaan kokeilemaan leuanvetoa ja tarkka-ammuntaa laseraseella.

Joe kuuntelee teltassaan kuinka tuhansien ympärillä olevien ihmisten pulina ja porina hiljalleen vaimenee illan edetessä. Auringon laskiessa ilta viilenee nopeasti. On rauhallista ja turvallista, ei ole kiire mihinkään. Joe pohdiskelee lukemaansa outoa kirjaa. Kirjoittajan mielestä tärkeintä elämässä on tehdä ei-mitään.

Ole vuoren kaltainen. Päästä irti kaikesta. Keskity vain hengitykseesi.

Pötyä. Kukkahattuhippien joutavaa… Sitä paitsi, eihän ihminen voi muuttua. Joe on koko ikänsä juossut, hyökännyt, paennut, suojautunut, valmistautunut ja suorittanut, toipunut, ja valmistautunut uudestaan. Taistelemisesta tulee taistelijan luonne. Kerran soturi, aina soturi, niin se on ja tulee aina olemaan, eikö niin? Niinhän?

Joe nukahtaa mietteisiinsä, ja näkee unta kynttilän liekistä joka palaa tasaisesti, vain aivan aavistuksen huojuen.

****

Aamulla Joe herää auringonnousuun. Koko lentokenttä tuhansine asukkaineen on vielä aivan hiljainen. Joe näkee mielessään vielä kynttilän liekin. Hän lähtee ajatuksissaan kävelemään kohti kaupungin keskustaa.

Joe pysähtyy kaupungin läpi virtaavan joen varteen, tuijottaa vettä lumoutuneena.

Kaikki on tässä hetkessä.

Joe ottaa taskuistaan käsikranaatit, veitsen ja pistoolin, ja heittää ne jokeen. Repustaan hän kaivaa AK:n, joka on siellä osina. Joe heittää osat yksitellen muiden varusteiden perään.

Kadun varrella on pysäköitynä moottoripyörä. Joe tiirikoi ohjauslukon, kytkee starttimoottorin johdot Leathermanilla, lämmittää hetken moottoria, ja ajaa tiehensä. Valtatiellä ajaessa Boden hiljalleen kutistuu taustapeileissä, kunnes häviää näkyvistä. Joe ei katso taakseen.

****

JÄLKIKIRJOITUS

CIA:n rekistereissä Joe on kirjattu statuksella MIA. Kukaan ei ole kuullut hänestä Kebnekaisen mission jälkeen.

Moottoripyöräpiireissä tunnetaan eräs maantiesoturi, joka käyttää nimeä Joe Roadkill. Miehen tunnistaa siitä että hän pitää ajaessaan Ospreyn desert-väritettyä kevlar-liiviä. Joe leiriytyy aina pyöränsä viereen, ja sytyttää kynttilän; katselee sitä hetken ennen kuin käy nukkumaan.