Legenda on syntynyt: MOK (Moottoritie on kuuma)
PePon tiimi (Sakke, Rehveli, Mammutti) koetteli taas luontoäidin habaa, Etelä-Suomen arktisissa oloissa. Kuten Laskuvarjojääkärikillan retkue matkallaan kohti pohjoisnapaa (kts. www.pohjoisnapa.fi), myös me raahasimme varusteita umpihangessa, veret seisauttavassa pakkasessa.
Drop point Renkomäki, Lahti, perjantai-ilta 10.3.2006 kahdeksan maissa, määränpäänä Helsinki. Viimeiset valmistelut vielä ABC:llä, italialaisturistien ihmetellessä Hesburgeriin suksivia karpaaseja. Heti alkumatkasta poliisit pysäyttivät ja kuulustelivat. Pääsimme karkuun vahingoittumattomina.
Kesken matkan baariin
Viiden tunnin alkutaipaleen jälkeen pääsimme ensimmäiseen etappiin, ravintola Musta Ori:in Orimattilassa, yhdeltä yöllä. Yritimme karaokepuolelle mutta poke ei huolinut, koska kumisaappaamme eivät täyttäneet paikan ankaraa pukeutumiskoodia. Gore-Tex:it eivät olisi olleet esteenä. Sen sijaan saimme luvan astua baariin, jossa nautimme paikallisesta kurmeesta, kanapaahtopaniinia ja tuopilliset pussiteetä. Loistavaa palvelua pikkutunneilla keskellä synkkää maaseutua!
Jatkoimme Pukkilan suuntaan. Kolmen maissa Mammutti hyytyi ja jäimme lähimpään latoon nukkumaan. Oli kylmä kuin haudassa, paitsi että sielläkään ei ole niin kylmä. Aamulla retkueen keinoemo Sakke laittoi uskomattoman lihapullamakaroniaterian, se tuntui ihmeeltä olosuhteissa missä Mammutin Saabikaan ei käynnistyisi (ekalla avaimen väännöllä). Huikeassa auringonpaisteessa ja valkeilla hangilla ryhmä jatkoi puskemista kohti Mäntsälää.
Jäätelöauto tuottaa pettymyksen
Matkalla otimme kosketusta paikallisiin, siis tuolla seudulla todistettavasti on ihmiselämää. Olivat odottamassa jäätelöautoa, joka kuitenkin oli tunnin myöhässä koska uusi kuski ei osannut perille. Liekö ollut maahanmuuttaja tai tavallinen kaupunkilaistallukka. Mekin päätimme odotella jäätelöä, ja nauttia sitä venäläisittäin, s.o. pakkasessa hytisten.
Mutta jäätelöauto ei koskaan tullut. nyyh. Ankaran jäätelönpuutteen vallassa jatkoimme viimeiset 15km Mäntsälään. Tässä vaiheessa, lauantai-iltana, Sohvaperuna-Mammutti joutui heittämään pyyhkeen kehään, loppui rahkeet eikä kuivia varusteitakaan enää ollut jäljellä. Hiihdon jatkaminen yön yli, vielä viisikymppiä Helsinkiin, vaikutti mahdottomalta. Ryhmän laskuvarjojääkäreillä Sakella ja Rehvelillä olisi kyllä ollut hyvinkin virtaa jäljellä, mutta olivat solidaarisia ja hyppäsivät Mammutin kera bussiin.
Tähtäin tulevaisuudessa
Ryhmän yhteisellä päätöksellä ensi vuonna yritetään uudestaan, ja silloin Mammuttikin on harjoitellut lajia, vaikka mottonsa onkin ‘kylmiltään vaan’ (sekä ‘kohtuus on tylsää’). Varusteet testataan ja treenataan etukäteen, ettei tarvitse tumpeloida jäätyvien juomaletkujen kanssa tms. Energiaksi muutakin kuin kylmää vettä ja myslipatukoita. Ja ennen kaikkea sitä rakasta rinkkaa pitää kantaa harteillaan tarpeeksi, jotta toimistotyön rapauttama ruumis karaistuisi kovaan työhön.
MOK on perinne jo syntyessään. Kun vuonna 2030 hiihdämme jo eläkeiän kynnyksellä, ehkä silloin toteutamme Mammutin ensi vuodeksi heittämän tavoitteen ‘Jyväskylästä Helsinkiin viikonlopussa’.
Teksti: Mäkkylän Mammutti